Omien taitojen arvostelu

 

Omien taitojen arvostelu

 

Äidinkieli ja kirjallisuus on tuonut minulle paljon käytännön tietoa. Olen oppinut erottamaan eri tekstilajeja, käyttämään erilaisia runokielen keinoja sekä pilkkusäännöt. Pidän tärkeimpänä eri tekstilajien tunnistamista sekä taitoa kirjoittaa niitä sujuvasti.

Koen olevani huono kuuntelemaan. Kuuntelen mielelläni, mutta usein pätkät dialogista katoavat täysin päästäni ja menevät ohi. Joudun käyttämään erityistä keskittymistä, jotta saisin tietoa irti kuuntelemastani kohteesta. Keskustelen mielestäni rakentavasti ja annan tilaa muille, ainakin pyrin siihen täysin. Olen kehittänyt keskustelutaitojani yläasteen aikana roimasti.

Olen luonteva esiintyjä. Koen olevani esiintymistilanteissa kuin kotona. Haluaisin kuitenkin kehittyä siinä, että pystyisin katsomaan ihmisiä silmiin. Koen sosiaalisten tilanteidenkin olevan jonkinlaista esiintymistä, enkä kykene katsomaan ihmisiä suoraan silmiin, ellei ole täysin pakko. Haluaisin, että vaikuttaisin läsnä olevalta esiintyessäni.

Viestin arjessa hyvin paljon käsilläni. Käytän koko kehoani asioideni ilmaisemiseen, ja jotkut kokevat sen hieman outona. En kuitenkaan osaa hillitä tätä, vaan koen tarpeelliseksi kehonkielen käytön asiani vahvistamiseksi. Se voi välillä olla negatiivinen asia, sillä esimerkiksi puhetta pitäessä ei kuulemma saisi kävellä ympäriinsä. Tätä pelkäsin suuresti pitäessä puhetta äidinkielentunnilla, sillä olen todella ekspressiivinen ihminen.

Olen hyvin tunnepohjainen kirjoittaja. Ajattelen kaksikielisesti, joten usein koen kirjoittavani englanniksi paremmin kuin suomeksi. En myöskään ole koskaan tyytyväinen omaan tekstiini. Olen yksinkertaisesti oppinut hyväksymään sen, etten voi pakolla yltää tasolle, jota en vain saavuta. Keskittymisongelmieni takia tekstini on usein toistuvaa ja sekalaista, eikä siinä ole punaista lankaa. En osaa nähdä sitä järkevänä kokonaisuutena ollenkaan. Oikeinkirjoitukseni myös lipsuu, jos uppoan kirjoittamiseen. Koen aina alittavani omat odotukseni, ja teksti toimii paljon paremmin päässäni, kuin paperilla. Kirjoitan hyvää tekstiä, jos teksti ei ole tarkoitettu tärkeää työtä varten, mutta epäonnistun esimerkiksi koulutehtävissäni.

Lukeminen on minulle todella tärkeää. Rakastan historiaa, joten sanojen kautta koen ymmärtäväni paljon enemmän maailmasta ja ihmisistä. Luen mielelläni klassikoita ja tietokirjoja. Nautin erityisesti Murakamin ja Poen kirjoista. Koen romaanien olevan ikkuna menneisyyteen, esimerkiksi Annie Ernauxin Vuodet kosketti ja avasi 1950-luvun maailmaa. Kirja avaa kirjailijan ajatukset, ja löydän itseni aina analysoimasta kirjailijan ajatuksia tarinaan uppoamisen sijaan.

Päättöytyöstäni olisi voinut tulla paljon parempi. En viime aikoina ole saanut ajatuksiani päästä tekstille millään järkevällä tavalla. Peruskoulun viimeinen luokka on puristanut minusta kaikki mehut suoraan viemäriin. Toksinen kouluympäristö on ottanut suuren otteen. Koin suuresti halun tavoitella jotain suurta tällä päättötyöllä ja kirjoittaa hyvin, mutta paloin vain loppuun yrittämällä saavuttaa jotain saavuttamatonta. Tilanne muistuttaa suuresti esseestäni, jossa kerroin ’lahjakkaiden’ lasten jatkuvasta tarpeesta ylittää itsensä. En ole selkeästi päässyt siitä vieläkään eroon. En ole varma onko novellini ollenkaan novelli, biisianalyysin riimien upottaminen tekstiin oli suorastaan epämukavan vierasta, ja elämäni kirjoja olisin voinut analysoida 10 sivua lisää. Kirja-arvostelun kommenttiin olen kuitenkin yllättävän tyytyväinen. Koin tiettyä samaistuttavuutta tarinan päähenkilöön. Silloin minusta vain irtosi enemmän ajatuksia kuin nyt.