Novelli

 

Sydänten köydenveto

 

En ole käynyt syöttämässä sorsia kertaakaan lähtösi jälkeen. Niiden sinertävät päät tulevat uniini muutaman kerran kuukaudessa. Valkoinen silta, jonka rapistuvan maalin alla oleva puu lahoaa päivä päivältä. Pieni ranta täynnä hiekkaa ja teräviä kiviä. Törmä, jota kiipesin ollessani kymmenen vuotta nuorempi. Metsänvihreitä penkkejä, joita löytyy ympäri pääkaupunkiseutua. Niidenkin materiaali alkaa jo ruostua, luoden kuparinharmaita laikkuja penkkien selkänojiin. Vanhaksi mennyt leipä, joka mureni pienissä käsissäni ja lopulta päätyi kylmään veteen. Taukoamaton kaakatus ja huuto kantautui Kaivokselan lähiöihin. Lokit lentelivät ylitsemme, taistelivat viimeisistä leivänmuruista ja joskus jopa hyökkäsivät sorsia päin.

 

Sain myöhemmin tietää, ettei leipää saisi syöttää linnuille. Niiden vatsat täyttyvät, mutta leipä ei ravitse juuri ollenkaan. En ole käynyt syöttämässä sorsia kertaakaan lähtösi jälkeen. Näen sinut rannalle uivissa sorsissa. En voi syöttää enää niitäkään.

 

Näen sinut usein kirjojen sivuilla. Jotkut niistä olet kirjoittanut itse, koskien tutkimuksiasi sekä uraasi. Istuin kerran työhuoneessasi tunteja. Piileksin selkäpiitäni karmivaa sukutapaamista, jossa en tuntenut olevani kokonainen osa palapeliä. No, myönnän valehtelevani. Kyse ei ole vain yhdestä kerrasta. Arvoni eivät juurikaan vastaa setäni kasvatusmetodeja, joten päätän usein etäännyttää itseni heti pakollisen lounastilaisuuden jälkeen. Työhuoneesi on aarreaitta. Jos haluaisin opiskella kardiologiksi, en tarvitsisi muuta kuin sen huoneen sisältämät teokset ja artikkelit. Seinillä on tauluja, joissa poseeraat muistona menestyksesi rinnalla. Toivon saavuttavani jonain päivänä yhtä paljon, kuin sinä. Käyn läpi kymmenet kirjat englanniksi ja suomeksi, keskittyen kardiologian ihmeelliseen maailmaan. Sanoin sinulle kerran, etten halua lääkäriksi. Se pätee vieläkin, mutta toivoisin, että olisin kysynyt sinulta enemmän urastasi. Tätini päätti soittaa ystävällensä ja selvittää, monessako kirjassa on vanhentunutta tietoa. Tiesin jo valmiiksi, että hyvin monessa. Anoreksia oli nimittäin kuvattu yhdessä teoksessa sivuoireena, ei sairautena.

 

Tätini päätti ottaa tehtäväkseen hävittää miltei kaikki kirjat. Yritin väittää vastaan ja sanoa, että haluaisin pitää ne. Tiesin jo valmiiksi, ettei minulla ole tilaa säilyttää niitä missään. Näen sinut usein kirjojen sivuilla. En voi säilyttää enää niitäkään.

 

Käytösnumeroni on laskenut lähtösi jälkeen. Joka vuosi kevätjuhlan päättyessä, odotin puhelimeni soivan. Äiti lähettää aina todistuksestani kuvan sukulaisille. Sitä koristaa loputon määrä kymppejä ja ysejä. Olit loputtoman ylpeä kuullessasi, että käytökseni oli myös kympin arvoista. Se on sinulle tärkeintä, vaikka akateeminenkin menestys on hyvä lisäbonus. Annoit minulle 10 euroa jokaisesta kympistä. Lähiaikoina olen kuitenkin saanut käytöksestä vain yhdeksikön. En ole itse ollenkaan epätyytyväinen, mutta tiedän, että olet varmasti ihmeissäsi. Lupaan, etten ole käyttäytynyt epäsoveliaasti tai huonosti. Lupaan, että yritän parhaani. En tiedä mitä on tapahtunut. Olen yrittänyt kompensoida numeroa akateemisella menestyksellä, mutta sekään ei ole välillä mennyt aivan putkeen. Uskon että olet huomannut, mutta olen surkea matikassa. Olemme matikan kanssa negatiivisia sähkövarauksia, sillä samat varaukset hylkivät toisiaan. Tämänkin opin fysiikantunnilla, en matikantunnilla. Toinen lukiovaihtoehtoni on kuitenkin IB-linja. Uskon, että olet varmasti ylpeä. Toivon, että näet, kun kirjoitan onnistuneesti hyvät paperit ja valmistun lukiosta.

 

Käytösnumeroni on laskenut lähtösi jälkeen. Odotan edelleen puhelimeni soivan, vaikka se ei viimeksi soinut. Näen sinut hyvissä arvosanoissani ja koulumenestyksessäni. En saavuta pian enää niitäkään.

 

Opin sinulta kuitenkin sen, ettei lääketiede ole eksaktia. Jokaiselle oireelle on yli tuhat mahdollista syytä. En enää ruoski mieltäni, jos sydämeni lyö lisälyöntejä huomattavan määrän. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä muistan stetoskoopin kylmyyden rinnassani, kun kuuntelit sykettäni. En ole uskonnollinen, mutta joskus rukoilen. Rukoilen sitä, että tulisit kertomaan kaiken olevan hyvin. En tätä kirjoittaessa pysty kävelemään, koska polveni on niin kipeä. Et ole vielä tullut katsomaan sitä ja diagnosoimaan huoliani. Odotan sinua edelleen. Odotan hetkeä, kun aivoissani maagisesti välähtää syy kivulleni ja stressini paljastuu täysin turhaksi. En halua koskaan lopettaa odottamista.

En haluaisi päästää näistä asioista irti, vaikka se tulee joskus olemaan välttämätöntä. Näinä hetkinä palaan 6-vuotiaaseen itseeni, joka nauraen söi kirsikoita olohuoneen sohvalla kanssasi. 12-vuotiaaseen itseeni, joka vastentahtoisesti keräsi Kaivokselan puistoista kasveja kasvioonsa (ajattelen edelleen, että se oli turhaa päänvaivaa. Tunnistan kasveista nykyään ehkä enintään yhden ja sekin on varmaan joku turha puna-apila). Vihaan sitä, kun katson itseäni peiliin enkä näe sinua. Haluaisin rauhallisuutesi ja pitkäjänteisyytesi. Sen sijaan itken heti, kun joku puhuu minulle herkistä aiheista. Tämäkin tunnehallinnan seikka piti sitten periä isoäidiltä, eikä sinulta.

Yritän pitää sinusta kiinni, mutta koen häviäväni taistelun. Vedän köyttä kuin toivoton luokka jokavuotisessa köydenvedossa. En pysty enää katsomaan sorsia, en kirjoja, en arvosanoja. Joka puolella näen sinut, eikä se lopu. Se tulee kuitenkin joskus loppumaan. En halua sen koskaan loppuvan.

En halua sen päivän koittavan, kun muistan kasvosi vain kuvista. Haluan velloa suruajassa seuraavat sata vuotta. Ainoa muistoni tulee olemaan se, kun näytin sinulle videoita näytelmästämme sairaalassa. Kun en kuule ääntäsi enää päässäni. Kun talo on muuttunut kasaksi papereita ja byrokratiaa. Kun ainoa, mikä sinusta on jäljellä, on laittoman suuri perintövero. En halua sen päivän koittavan, kun olet vain novellini inspiraatio äidinkielen päättötyössä. Olet nimittäin niin paljon muuta. Olet lämpö rinnassani, kun kuuntelen biologiantunneilla innokkaasti opettajaa. Olet lämpö käsissäni, kun kirjoitan tekstiä ranskan kielellä. Olet lämpö korvissani, kun kuulen äänesi videolta. Olet lämpö kaikkialla, kun muistan naurusi ja hetkemme sorsalammella. En ole käynyt syöttämässä sorsia kertaakaan lähtösi jälkeen.