Elämäni kirjat

 

Elämäni 5 kirjaa

 

1.     Sieppari ruispellossa, J.D Salinger

Luin tämän kirjan englanniksi yhdeksännen luokan syyslukukautena. Kun romaani julkaistiin vuonna 1951, se sai paljon kritiikkiä vanhemman sukupolven keskuudessa. Salingeria kritisoitiin hänen slangistaan, näsäviisaudestaan, kielenkäytöstään sekä teoksen moraaleista. Nuoren polven keskuudessa romaanista tuli kuitenkin varsinainen bestseller. Teoksen teemoihin kuuluu masennus, aikuistuminen sekä tragedian aiheuttanut veljen kuolema. Holden erotetaan monesta koulusta hylättyjen kurssien ja huonojen arvosanojen vuoksi. Olen täysin tämän vastakohta, täydelliseen lopputulokseen pyrkivä, menestystä tavoitteleva ja kaiken ylisuorittava nuori. Koin kuitenkin jollain tapaa samaistuvani päähenkilöön, kuten varmasti moni muukin nuori on kokenut. Kirjassa kuvaillaan elävästi Holdenin tunteita ja motiiveja sillä raa’alla tavalla, mitä todellisuudeksi kuvataan. Koin sen sisältävän paljon asiaa, jota en itse saa sanotuksi, vaikka tekisi mieli.

Samaistun myös Holdeniin sisaruksen menettäneenä nuorena, sillä Sieppari ruispellossa oli täynnä iloisten hetkien muistelua, mutta tragedia toimi myös suurena motiivina tapahtumille. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos lukisin romaanin uudelleen keski-ikäisenä, voisin olla eri mieltä. Sen ymmärtämiseen tuntuu tarvitsevan juuri sen samaistuttavuuden ja ’teiniasenteen’, jota sivuilla niin vahvasti kuvataan.

Romaanin lukemisen jälkeen olen muuttanut ajattelutapaani suuresti. Olen päättänyt ottaa kaiken irti nuoruudestani, koska jos ei nyt, niin milloin? Tajusin jopa ihailevani Holdenin välinpitämättömyyttä; henkilö omasi jotain, mitä minä en hallitse. Toki motiivimme ovat hyvin erilaiset, mutta Sieppari ruispellossa avasi silmäni katsomaan nuoruuttani uudelleen. Hylätyistä kursseista ja huonoista arvosanoista huolimatta Holden löysi ilon muualta; pienistä hetkistä.

 

2.     Harry Potter -kirjasarja, J.K. Rowling

J.K. Rowlingin kirjoittama Harry Potter -kirjasarja on kulkenut mukanani läpi elämän. Luin ensimmäisen osan kesänä ennen ensimmäistä luokkaa, ja siitä asti olen suuresti ihaillut sarjan tarinaa. Sarja on vaikuttanut elämäni jokaiseen vaiheeseen. Muistan elävästi hetket ennen yhdennettätoista syntymäpäivääni, kun odotin miltei tosissani kirjettä Tylypahkalta. Uppouduin tarinaan täysin, sillä sen päähenkilöt ovat nuoria ja koululaisia. Päähenkilöiden kasvutarinan ansiosta teokset ovat todella samaistuttavia, sekä ne sisältävät myös ihmissuhteista kertovia sivujuonia. Ne onnistuvat luomaan samaistuttavuuden tunteen, vaikka sijoittuvatkin täysin keksittyyn fantasiamaailmaan. Harry Potter ja Feeniksin kilta, eli sarjan viides osa kosketti minua eniten. Lukiessa huomaa, miten päähenkilöt ovat kasvaneet sekä oppineet edellisistä seikkailuista, ja alkavat viimein ymmärtää vallitsevan tilanteen vakavuutta. Kirjan tunnelma on selkeästi synkempi kuin edellisten osien.

 

3.     Jumalat juhlivat öisin, Donna Tartt

Luin tämän kirjan yhdeksännen luokan syksynä. Romaani kertoo yliopisto-opiskelijoista, jotka ovat uponneet syvälle elitismin syövereihin. Tarina sijoittuu amerikkalaiseen Hampden Collegeen 1980-luvun huumassa. Nuoret hakevat ikuista elämää ja spirituaalisia kokemuksia käyttämällä huumeita ja pyrkimällä uudelleenluomaan historian suurimpia myyttejä.

Teos on saanut minut analysoimaan ihmisten käytöstä useammin, kuin aiemmin. Olen saanut siitä paljon tietoa, jota olen pystynyt sijoittamaan todelliseen elämään. Kuin uudet lasit, joiden läpi näkee enemmän. Oma kouluni usein leimataan ’eliittikouluksi’. Olen löytänyt paljon yhtäläisyyksiä teoksen päähahmojen ja omien luokkatoverieni välillä. Tämän ansiosta olen ymmärtänyt, kuinka järjetöntä sekä vahingollista on leimata koulu ja oppilaat ’eliitiksi’. Olen tunnistanut haitallisia käytösmalleja sekä saanut ulkopuolista näkökulmaa koko touhuun. Donna Tarttin kieli on myös vallan upeaa. Nautin romaanista suuresti, sillä se jäi mieleeni roikkumaan moneksi viikoksi lukemisen jälkeenkin.

 

4.     Tiitiäisen satupuu, Kirsi Kunnas

Tiitiäisen satupuu (1956) on runoilija Kirsi Kunnaksen kirjoittama lastenlorukokoelma. Kokoelma on kuvitettu hempein värein ja hyvin taitavasti. Vietin päiväkoti-ikäisenä kaikki hetkeni tämän teoksen kanssa. Kirja kulkeutui mukanani ruokapöytään, olohuoneeseen ja sänkyyn. Muistan erityisesti lorun ’Eukon patenttilääke’, sillä pystyin samaistumaan siihen suuresti. Äidilläni oli kädessään aina vesilasi missä tahansa olimmekaan. Hän kysyi usein ääneen retorisena kysymyksenä, juoko hän liikaa vettä? Muistan nauraneeni lukiessani lorua ajatellen juuri näitä tilanteita. Äitini on myös musiikinopettaja, joten hän keksi melodian runoihin. Lauloimme loputtomasti, ja muistan vieläkin suurimman osan näistä melodioista. Voisin jopa sanoa, että Tiitiäisen satupuu opetti minut laulamaan muiden lorukirjojen joukossa!

 

5.     Viidakkokirja, Rudyard Kipling

Viidakkokirja (1894) on Rudyard Kiplingin kirjoittama tarinakokoelma Intian viidakoista. Tarinat rakentuvat nuoren Mowgli-pojan ympärille, joka on kasvatettu susien joukossa. Kun olin pieni, minulle luettiin jatkuvasti tätä kirjaa. Olin täysin tarinoiden pauloissa. Isoäitini omisti vanhan Viidakkokirja VHS-kasetin, jonka sain katsoa, kun kirja oli luettu loppuun. Koen oppineeni teoksen avulla ihmisten erilaisuudesta. Kaikilla on omat piirteensä, mutta olemme yhtä lailla ihmisiä. Lempi hahmoni kokoelmasta oli Bagheera, viekas pantteri, joka otti Mowglin suojeltavakseen. Muistan leikkineeni ystävieni kanssa Viidakkokirjan hahmoja miltei joka viikko esikoulussa. En silloin vielä tiennyt, että vuosia myöhemmin esittäisimme koulussa Viidakkokirja -aiheisen joulunäytelmän! Olin todella innoissani saadessani pahamaineisen tiikeri Shere Khanin roolin, sillä tarina on ollut niin suuri osa lapsuuttani.