Köydenveto l Äidinkielen päättötyö

  Omien taitojen arvostelu   Äidinkieli ja kirjallisuus on tuonut minulle paljon käytännön tietoa. Olen oppinut erottamaan eri tekstilajeja, käyttämään erilaisia runokielen keinoja sekä pilkkusäännöt. Pidän tärkeimpänä eri tekstilajien tunnistamista sekä taitoa kirjoittaa niitä sujuvasti. Koen olevani huono kuuntelemaan. Kuuntelen mielelläni, mutta usein pätkät dialogista katoavat täysin päästäni ja menevät ohi. Joudun käyttämään erityistä keskittymistä, jotta saisin tietoa irti kuuntelemastani kohteesta. Keskustelen mielestäni rakentavasti ja annan tilaa muille, ainakin pyrin siihen täysin. Olen kehittänyt keskustelutaitojani yläasteen aikana roimasti. Olen luonteva esiintyjä. Koen olevani esiintymistilanteissa kuin kotona. Haluaisin kuitenkin kehittyä siinä, että pystyisin katsomaan ihmisiä silmiin. Koen sosiaalisten tilanteidenkin olevan jonkinlaista esiintymistä, enkä kykene katsomaan ihmisiä suoraan silmiin, ellei ole täysin pakko. Haluaisin, että vaikuttaisin läs...

  Elämäni 5 kirjaa   1.      Sieppari ruispellossa , J.D Salinger Luin tämän kirjan englanniksi yhdeksännen luokan syyslukukautena. Kun romaani julkaistiin vuonna 1951, se sai paljon kritiikkiä vanhemman sukupolven keskuudessa. Salingeria kritisoitiin hänen slangistaan, näsäviisaudestaan, kielenkäytöstään sekä teoksen moraaleista. Nuoren polven keskuudessa romaanista tuli kuitenkin varsinainen bestseller. Teoksen teemoihin kuuluu masennus, aikuistuminen sekä tragedian aiheuttanut veljen kuolema. Holden erotetaan monesta koulusta hylättyjen kurssien ja huonojen arvosanojen vuoksi. Olen täysin tämän vastakohta, täydelliseen lopputulokseen pyrkivä, menestystä tavoitteleva ja kaiken ylisuorittava nuori. Koin kuitenkin jollain tapaa samaistuvani päähenkilöön, kuten varmasti moni muukin nuori on kokenut. Kirjassa kuvaillaan elävästi Holdenin tunteita ja motiiveja sillä raa’alla tavalla, mitä todellisuudeksi kuvataan. Koin sen sisältävän paljon asiaa, jota e...

                                  Sofi Oksanen upottaa lukijan syvälle vallankäytön maailmaan http://kirjanurkkaus.blogspot.com/2009/03/sofi-oksanen-stalinin-lehmat.html SOFI OKSANEN: STALININ LEHMÄT 8.3.2009   Sofi Oksasen esikoisromaani Stalinin lehmät (2003) käsittelee pitkälti samoja teemoja kuin äskettäin ilmestynyt, palkittu Puhdistus (2008). Tarkastelun aiheena on jälleen Viron lähihistoria - Neuvostoajan kyydityksistä piileskeleviin metsäveljiin ja pula-ajan korvikekahviin ovat selvästi muhineet kirjailijan päässä jo useita vuosia. Näiltä osin Stalinin lehmät on kuin varhaisempi versio Puhdistuksesta, mutta vielä hieman sekava ja hiomaton. Liian monta yksityiskohtaa, liian monta kohtaloa yritetään selittää mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi. Romaani ei myöskään yllä syvyydessä tai moniulotteisuudessa samalla tasolle kuin Puhdistus. Mielestäni romaanin aiheet olivat hyvin kiin...

Palefacen ’tosimies’ osoittaakin aitoa haavoittuvaisuutta   Palefacen kappale Miehet ei itke (2023) käsittelee toksista maskuliinisuutta ja tunteiden piilottamista. Karri Miettinen, paremmin tunnettu artistinimeltään Paleface, on suomalainen rap-artisti, radiojuontaja ja filologian opiskelija. Hän ottaa kappaleillaan vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen ja romanien syrjintään. Kappaleen teemana toimii toksinen maskuliinisuus, joka on ollut viime vuosikymmenellä puheenaiheena usein pinnalla varsinkin sosiaalisessa mediassa. Toksinen maskuliinisuus on läsnä miltei jokaisen elämässä ja on tärkeää, että siitä puhutaan sukupuolirooleja rikkoessa. Miehet ei itke (2023) esiintyy Palefacen uusimmalla Autofiktio -albumilla, joka sisältää monta muuta kantaaottavaa kappaletta. Tieto oman isän kuolemast on melkonen tunne Mul oli frendi, joka aikonaa kerto siit mulle Se sano: "Jos sä haluut kuulla niin mä kerron tän sulle" Ja nyt mä kerron tän tei...

  Sydänten köydenveto   En ole käynyt syöttämässä sorsia kertaakaan lähtösi jälkeen. Niiden sinertävät päät tulevat uniini muutaman kerran kuukaudessa. Valkoinen silta, jonka rapistuvan maalin alla oleva puu lahoaa päivä päivältä. Pieni ranta täynnä hiekkaa ja teräviä kiviä. Törmä, jota kiipesin ollessani kymmenen vuotta nuorempi. Metsänvihreitä penkkejä, joita löytyy ympäri pääkaupunkiseutua. Niidenkin materiaali alkaa jo ruostua, luoden kuparinharmaita laikkuja penkkien selkänojiin. Vanhaksi mennyt leipä, joka mureni pienissä käsissäni ja lopulta päätyi kylmään veteen. Taukoamaton kaakatus ja huuto kantautui Kaivokselan lähiöihin. Lokit lentelivät ylitsemme, taistelivat viimeisistä leivänmuruista ja joskus jopa hyökkäsivät sorsia päin.   Sain myöhemmin tietää, ettei leipää saisi syöttää linnuille. Niiden vatsat täyttyvät, mutta leipä ei ravitse juuri ollenkaan. En ole käynyt syöttämässä sorsia kertaakaan lähtösi jälkeen. Näen sinut rannalle uivissa sorsissa. En ...